Niin lähellä mutta niin kaukana

Jesse Kiuru, 23 heinäkuuta 2009
Tere! Eilen rantauduin kotiin melkein parin viikon mittaiseksi venyneeltä Eestin-valloitus keikalta. Sinänsä mielenkiintoinen reissu, että pelit menivät pääosin todella hyvin, mutta käteen ei jäänyt oikeastaan yhtään mitään. Molemmissa kisoissa karsin itseni mukaan pääsarjaan, mutta tie tyssäsi ensimmäisen kierroksen otteluun. Mikä tekee tästäkin erikoista on se seikka, että molemmissa karkeloissa arpa heitti saman vastustajan verkon toiselle puolelle. Kaveri oli vanha tuttu juniori-kiertueelta ja todellakin pelimies. Muutama vuosi taaksepäin sama mies oli junioreiden maailman ykkönen ja nykyään miesten ATP-ranking alle 600. Molemmissa otteluissa olin hyvin mukana, mutta jotenkin kaveri käänsi ne edukseen. Niin lähellä mutta niin kaukana... Ei siinä, kunto on tällä hetkellä hyvä ja fysiikan osalta on pakko edelleenkin tehdä suurimmaksi osin säilyttävää harjoittelua. Se on ainoa ongelma joka tulee, kun pelejä on jatkuvalla syötöllä. Fysiikan kehittäminen on vaikeaa. Ulkokautta ja kisarupeamaa on jäljellä vielä noin kolme ja puoli viikkoa. Sen aikaa painetaan vielä täysi höyry päällä pelejä. Toisaalta enää ei ole kuin yksi kilpailu Suomen ulkopuolella, joka on reilun viikon päästä alkava Liettuan Future. Se kuitenkin vähentää aina reissaamista, kun saa pelata Suomen rajojen sisällä. Hyvin menee, mutta menkööt! Jesse
comments powered by Disqus