Elämäni hetkessä

Laura Helin, 18 tammikuuta 2018

Heissan! Kyselin snap seuraajiltani tänään mitä aiheita he toivoisivat minun käsittelevän seuraavassa blogi tekstissäni. Ideoita tuli monenlaista, aika laidasta laitaan. Koska viimeisimmästä kirjoituksestani on sen verran aikaa, ajattelin nyt ainakin kertoa teille mitä minulle kuuluu tässä nimenomaisessa hetkessä. 

Vuosi 2018 on alkanut tarmokkaasti. Olen ilokseni huomannut innostuvani monista uusista, jännittävistäkin asioista sekä luottanut sydämeni ääneen ja intuitioon. Treenaamisessa olen pistänyt uutta vaihdetta päälle, välttääkseni täydellisen "lamaantumisen" kisadieetin jälkeen. Päädyinkin takaisin perusasioiden äärelle, ja olen nyt tehnyt joulukuun lopusta seuraavan laisella jaolla: Kuusi treeniä viikossa, 3 tuplapäivää, aamuisin Olympianostoja ja iltaisin bodausta kolmijakoisella ohjelmalla. Lisäksi tietty perus lenkkeilyä, yksi HIIT-treeni ja yksi core-treeni iltaisen bodailun jälkimaininkeihin. Kuitenkin aikansa kutakin, ja nyt jo tuntuu että kyllä, bodaus on se mun juttu. Saattaa siis olla, että Olympianostot tulevat jäämään vähemmälle taas jatkossa. Vaihtelu on kuitenkin aina vaan hyvästä, ja erilainen ärsytys lihaksiin on myös tuntunut tepsivän. Lisäksi voin todeta, että iltaisin treeni menee myös tuplasti paremmin perille, jos aamuisin on tullut tehtyä jotain muutakin kuin torkuttelua (jota en siis harrasta..). 

Syömisen kanssa taas on ollut pitkään vähän hankalaa. 3 kk:n ketoosin jälkeen on tuntunut vaikealta lisätä hiilihydraatteja ruokavalioon. Voisikin sanoa, että jollain tasolla olen alkanut pelätä niitä, vaikkakin tiedostan niiden merkityksen ja tärkeyden monella tapaa terveellisessä ja kehitystä tukevassa ruokavaliossa. Palasinkin vuoden alusta ensimmäiseen Reverse -dieetti ohjeeseen, ja lisäsin hiilareita ruokavaliooni ensin maltillisesti. Huomasin kuitenkin pian tarvitsevani niitä enemmän, joten pikku hiljaa olen lisännyt riisiä joka annokseen vähän kerrallaan. Kuitenkaan en ole pystynyt pysymään oikein missään ruokavaliossa nyt pitkään aikaan. Jotenkin kaikki ruoka-aineet, joita myös dieetillä kulutin, tuntuvat edelleen vastenmielisiltä. Ajattelen sen niin, että jos nyt periaatteellisesti alkaisin taas noudattaa jotain ruokaohjelmaa, kun en siihen todellisuudessa kykene, lopahtaisi into koko touhuun. Eli aikansa kutakin, ehkä jossain kohtaa vapaampi syöminen alkaa tökkiä ja alan kaivata tiukempaa rutiinia siinäkin. Myös tunnetasolla palautuminen on vielä käynnissä. Välillä itku on herkässä ja mielialat heittelee up and down... Kysykää vaikka meijän Antilta, heh. Vai siis häh, kuka sanoi että se on tässä tapauksessa ihan normaalia? ;)

Uudet tuulet puhaltavat myös töissä, ja tämä vuosi alkaakin kahdella uudella uravaltauksella! Ensi kuun alussa aloitan Psyykkinen valmennus- kurssin ja maaliskuun ensimmäinen päivä alkaa urheiluhierojakoulu, joka kestääkin ensi vuoden helmikuuhun. Eli varmasti raskas vuosi tulossa töiden ja opiskelujen parissa. Odotan kuitenkin innolla kaikkea mitä tuleman pitää ja mielenkiinnolla sitä, mihin nämä valitsemani tiet minut johdattavatkaan! Näistä kummastakin tulee myös itseni lisäksi hyötymään asiakkaani, jotka tulevatkin jatkossa saamaan kokonaisvaltaisempaa ohjausta sekä valmennusta.

No mutta, nyt taitaa olla sen verran ajatus katkolla ja unettaa, että taidanpa jatkaa kirjoittelua aiheen tiimoilta vielä myöhemmin! Ja hei, laittakaahan myös te muutkin lukijat mulle ideoita tulevia blogikirjoituksia ajatellen! xx

 

zZz - Laura

 

comments powered by Disqus