Elämäni tässä ja nyt - Unelmat

Laura Helin, 25 tammikuuta 2018

Unelmoin paljon. Harrastan unelmointia, jos niin voi sanoa. Mielestäni elämä ilman unelmia olisi sama kuin ruoka ilman suolaa. Jännä vertaus. Unelmointi tuo valtavasti sisältöä ja inspiraatiota elämälle sekä motivoi tekemään töitä omien unelmien eteen. Meillä kotona on aina unelmoitu, isostikin. Tosin vanhemmilleni haaveilu olisi kyllä parempi ilmaisu. Harmillisesti heidän tapauksessaan tarinat liittyvät usein siihen, että kyllä me sitten eläkkeellä... Tai jos ajat olisivat olleet toisin... Tai jos olisi ollut varaa... Tai edes jos minua oltaisiin pienestä pitäen kannustettu tekemään valintoja rohkeasti intuitioon ja sydämen ääneen luottaen... Mieheni Antin kanssa taas uskallamme unelmoida elämää ja tulevaisuutta, sekä hänen kanssaan olen myös oppinut nauttimaan hetkessä olemisesta.

Aikaisemmin olenkin ollut harvoin nyt -hetkessä. Elin lukiossa, sekä myös korkeakoulussa opiskellessani aikaa, jolloin saatoin stressata pelkästään siitä, että minulle tuli kaksi deadlinea samaan päivään. Ja tämä silloinkin, vaikka kumpaankin päivään olisi ollut viikkoja aikaa valmistautua. Olin jo ylioppilaana ajanut itseni burn outtiin kotitehtävien kanssa, vaikka olinkin ilmeisesti niitä ainoita luokassamme, jolle ylipäätään tuli kotitehtäviä (?).. Senkin jälkeen mielessäni pyörivät vain tekemättömät työt ja velvoitteet, joiden kanssa olinkin usein valmis pitkälti ennen varsinaisia palautuspäiviä. Sen sijaan, että olisin ollut tyytyväinen saadessani tehtävät hyvissä ajoin valmiiksi, löysin lisää, uusia tekemättömiä ja keskeneräisiä asioita. Jopa koiran kanssa lenkillä koin ajan olevan pois jostain tehokkaammasta, kuten työskentelystä koneella. Ajatukseni olivat koko ajan tulevaisuudessa. Eikö se tietyllä tavalla olekin elämän hukkaamista? Emmehän koskaan voi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Niin hyvässä kuin pahassa.

Koin ja koen edelleen kisadieettini kevät-syksyllä 2017 pelastaneen minut tästä stressin ja "loppuun palamisen" kierteestä. Valmistuin siinä samalla kauppatieteiden kandidaatiksi, ja ymmärsin että elän elämääni itselleni omien unelmieni kautta, en kenenkään muun asettamien velvoitteiden tai toiveiden takia. Myös kisadieetti sekä kisakuntoon pääseminen on ollut yksi unelmistani, jonka toteutumista olenkin pitkään saanut sulatella ja kelata taaksepäin. Olihan sen nyt vaan kerta kaikkiaan unohtumaton matka! Se olisi myös yksi niistä unelmista, joka minun tuli todistaa läheisilleni. Ei siksi, että he eivät olisi uskoneet minuun, vaan ehkä siksi, että he eivät ymmärtäneet miksi juuri nyt, kun koulutkin ovat vielä kesken.. Pistinhän oman toiminimenkin pystyyn, sillä siitä olen aina unelmoinut (tosin täytyy myöntää, että oli siinä joukossa pientä kapinaakin, että tajuatteko te että mä elän ja rakennan omaa elämääni).

Kisamatkani aikana koin myös ensimmäisen kerran pystyväni pysähtymään hetkeen, olemaan ja nauttimaan siinä olosta. Tosin viimeisinä kuukausina juttelin saunakiukaille ja näin ufoja.. Heh. Ymmärsin myös ajan rajallisuuden sekä kiitollisuuden merkityksen elämässä aivan uudella tavalla. Kisalavalla taas nautin jokaisesta sekunnista, sillä no, olihan se nyt suhteessa todella lyhyt aika koko siihen tehtyyn ja koettuun matkaan nähden. Kuitenkin voin sanoa nauttivani samalla tavalla elämästäni edelleen. Olen siis onnistunut pitämään saman vaihteen päällä myös kisojen jälkeen, ja siitä myös pyrin pitämään kynsin hampain kiinni. Olen myös päättänyt luottaa enemmän tulevaan, ja elää sellaista elämää, joka mahdollistaa elämäni tässä ja nyt. Kuitenkin tuoden eteeni haasteita, joiden kautta voin kehittyä, mutta myös onnistumisia, joista saada nautintoa, Uskon että elämä tässä ja nyt on ainoa tapa elää, voidakseen olla oikeasti onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä sellaisena kuin se on.

Tiivistäen: Unelmat eivät siis ole autuaita lopputulemia, vaan ne ovat elämäntapahtumia muiden joukossa. Tällöin se matka, jonka teet kohti unelmaasi, tulisi olla ainutlaatuinen. Silloin myös matka, jonka teet, tekee unelmasta erityisen. Haaveet taas kertovat jo sanana niiden olevan vain ajatuksia unelmista, jotka loppupeleissä jäävät pelkiksi haaveiksi, vaille toteutumista. Tavoitteet ja päämäärät taas usein eroavat unelmista, sillä niihin useimmiten liittyy paineita ulkopuolelta. Tällöin voitkin kysyä itseltäsi, kuka tulee eniten onnelliseksi siitä, jos saavutan tavoitteen? Jos vastaus on joku muu kuin sinä itse, se ei ole sinun unelmasi, vaan jonkun muun. Elämä ei ole toisten miellyttämistä, se on omien tarpeidesi ja toiveidesi kuuntelua, hetkessä olemista, oman ainutlaatuisen matkan tekoa. Elä hetkessä! <3

 

- Laura xx

comments powered by Disqus