Paluu arkeen

Marjut Vainio, 13 toukokuuta 2014
Kisoista on nyt mennyt nyt tasan kuukausi ja on tullut palattua ns.normi elämään tai oikeestaan melkein. Treenejä on enää yksi päivässä, eikä enää tarvitse hangata aeroobista. Painokin on noussut vain 1.5 kg ja luit ihan oikein ei ollut pilkku virhe. Olen oppinut kuinka syödä oikein ja terveellisesti ilman hirveetä ähkyä tai omantunnon tuskia. Enkä tosiaankaan ole millään nälkäkuurilla vaikka helposti voisi niin luulla. Tässä olen kuullut yhtä suin toista kommenttia kisojen jälkeisestä elämästä. Suurin osa siis lähinnä kaikki sanoo, että nyt sit pääset syömään. JEP. Entäpä jos et haluakkaan syödä itteesi ihan palloksi vaan haluat nauttia kovan työn tuloksista. Eihän muillekkaan esim. "tyyliin suurin pudottaja " jotka ovat  pudottavat suuria määriä sanota,että onneksi olkoon olet nyt tiputtanut 50 kiloa nyt pääset sit syömään. Niinkuin syöminen olisi ainut asia maailmassa. Eihän se maailma niin pyöri. En minä ainakaan dieetannut sen takia, että pääsen taas syömään vaan sen hyvän kunnon takia.Tottakai kisa oli se päätavoite mutta kisojen jälkeenkin on elämää. Aion myös nauttia siitä hyvästä olosta etenkin hyvästä kunnosta minkä eteen olen tehnyt kovasti töitä. Olen miettinyt, että miksi sitä dieetataan puol vuotta ja tehdäään hirveesti töitä lavakuntoon ja syödään viikossa itsensä taas siihen mistä lähettiin dieetille. Eihän siinä ole mitään järkeä. Se ruoka ei lopu maailmasta vaikka kuinka söisi eikä ruuan himokaan häviä vaikka söisi itsensä halkeamispisteeseen. Olen aikaisemmin dieetin jälkeen tehnyt tehnyt juuri näin . Olen kovasti päättänyt kisojen jälkeen, että nyt sit annetaan painon nousta vain muutama kilo. Juu kyllä se on noussut muutaman kilon ja ruoka on maistunut ja hirvee morkkis ja taas muutaman kilon. Sitten josssain vaiheessa on ajatellut, että ihan sama paljonko se vaaka näyttää. Ruoka maistuu edelleen ja kuinka ollakaan syömistä ei saa pysäytettyä ja ollaan taas lähtökuopissa. Liian usein on tullut kuunneltua muita ihmisiä kuinka pitäsi muka palautua pitkästä dieetistä Joo huilaa nyt vähintään pari viikkoa kisojen jälkeen ja syö. Just joo ja saa samalla hirvee morkkis. Miks ei vois mennä heti kisojen jälkeen treenaamaan jos siltä tuntuu? Nyt on oikein kiva huomata, kuinka treeni kulkee vaikka ei olekkaan tullut syötyä itseensä palloks. On mukavempi katsoa itseään peilistä, kun ei vaatteet ahdista tai posket näy takaapäin. Itselläkin on parempi olo kun ei ole ähky olo koko aikaa tai hirvee morkkis et on taas syöny melkein jääkaapin tyhjäks ja lisää tekis mieli. Mulla ei ole ollut vielä mitään ylitsepääsemätömiä ruuan himoja. Jos on tehnyt mieli karkia tai jäätelöä olen syönyt mutta ei ole tarvinnut koko makuunia tyhjentää sen takia tai jäätelökioskia. Karkkihimo on saatu aisoihin ihan inhimmillisellä karkki määrällä eikä ole tarvinnut syödä ittseensä halkamispisteeseen.   Nautitaan siis elämästä ja ruuasta hyvällä omallatunnolla:) Marjut  
comments powered by Disqus