Pala minua

Mira Pesonen, 18 maaliskuuta 2015

Hei,

Vihdoin ja viimein sain otettuani itseäni niskasta kiinni ja kirjoitettua ensimmäisen postaukseni.

Olen 26-vuotias uusi tiimiläinen Savosta, tarkemmin Mikkelistä.  Aloitin tammikuussa matkani kohti syksyn bikini fitness lavoja osaavien valmentajien Marko ja Petra Lampisen valmennuksessa. Mikäli satutte olemaan Mikkelissä käymässä, suosittelen testaamaan Lampisten salin Kuntokeskus Ote www.kuntokeskusote.fi. Laitteet salilla palvelevat erinomaisesti tavoitteellista treenaamista ja salinhenki on todella kotoisa.

Takaisin minuun.. Olen vuosia pyörittänyt päässäni ajatusta voisiko minustakin olla nousemaan fitness – lavoille. Vuonna 2011 aloin ihailemaan fitness naisia upeineen vartaloineen ja pyöreineen pakaroiden. Aloin kiinnostumaan asiasta enemmän ja lukemaan fitness – lehtiä. Eniten ihannoin naisten terveellisiä ja lihaksikkaita vartaloita. Silti jätin ajatukseni vain omaksi ilokseni enkä lähtenyt tavoittelemaan haaveitani.

Vuosi 2014 muutti ajatukset teoiksi...  Nimitäin vuoden sisällä minulta oli leikattu lonkka ja polvi. Taustalla ei ollut mitään onnettomuutta, ainoastaan yliliikkuvuuden ja juoksuharjoittelun yhteistulos. Sairaslomallani puntaroin omia unelmiani ja minkä vuoksi haaveita on, jos niitä ei uskalla tavoitella..

 Päätin ottaa selvää löytyykö Mikkelistä fitness – valmentajaa, jonka kanssa voisin lähteä tavoittelemaan tähteä taivaalta. Otin yhteyttä Lampisiin ja juttelutuokion jälkeen päädyimme tähtäämään syksyn kisoihin. Kilpaurheilutaustani yleisurheilussa antoi hyvät pohjat, jolle lähteä rakentamaan tulevaa. Kilpailin nuoruudessani sm-tasolla 300 – 800 m ja pituudessa. Lahjakkuuteni vuoksi menestystä tuli epäsäännölliselläkin treenaamisella. Harmillisesti kilpaurani loppui kaatumiseen aidoissa, jolloin käsi katkesi ja kisakausi jäi siihen. Seuraavana kesänä tulokset eivät parantuneetkaan niin kuin olin toivonut ja motivaationi katosi ja mitkäs muut kuin pojat alkoivat kiinnostaa.

Moneen vuoteen en pystynyt seuraamaan yleisurheilukisoja televisiosta ilman kyyneliä. Olin katkera itselleni, miksi annoin periksi, enkä vain treenannut kovemmin.  Muutettuani Mikkeliin Juvalta 2008 aloin treenaamaan pikajuoksua uudestaan ilman valmennusta ja paikallinen coach bongasi minut kentältä ja halusi lähteä valmentamaan minua. Vuoden teimme yhdessä töitä ja kesällä 2010 juoksin pm -kisoja. Vaihtovuoteni Hong Kongissa 2011 muutti jälleen tilanteeni ja kilpaileminen jäi. Palattuani kilpaileminen tuntui taas kaukaiselta ajatukselta.

Tämän jälkeen olen treenannut omaksi ilokseni pikajuoksua ja käynyt kerran kesässä juoksemassa puolikkaan maratoonin. Operaatiot lonkkaleikkaus 09/2013 ja polvileikkaus 10/2014 laittoivat minut uudestaan miettimään tulevaisuuttani ja unelmiani.

Nykyään treenaan täysillä kohti tavoitetta ja nautin siitä mitä teen. Rakastan sitä tunnetta, kun lihakseni huutavat armoa ja hiki valuu naamalla. On upeaa huomata oma kehityksensä niin voimantuotossa kuin kropassa.

Matkani on vasta alkusuoralla ja odotan innolla mitä matka vielä tuo mukanaan. Olen hyvin kilpailuhenkinen ja pahin vastukseni olenkin minä itse, oma pääni. Tiedän että matka kilpalavoille vaatii kovaa työtä ja itsekuria. Tiedän, että kesä 2015 on rankka, mutta en aio luovuttaa. Haluan pystyä tähän ja pystynkin! Menestykseen vaaditaan halua tehdä juuri sitä, mitä tekee!

Aurinkoista kevättä!

Mira

blogi.jpg

 

comments powered by Disqus

Uusimmat kirjoitukset


Pala minua 18.03.2015