Entä jos syöt sittenkin väärin?

Niko Eronen, 15 maaliskuuta 2015

Ehtoota!

Tässä nyt on menty dieettiä tollaset 17 viikkoa ja 5 ois vielä jäljellä ennen kuin pitäs lavalle astua. Dieetin aikana on tullut opittua paljon omasta kehosta ja sen toiminnasta. Voisin sanoa, että meikäläisen kroppa on kaukana optimista kilpakehonrakennuksen kulmasta katottuna. Mun aineenvaihdunta mukautuu tosi nopeasti joka tarkoittaa sitä, että kaloreita joutuu rapsimaan vähän väliä pois enemmän ja enemmän. Tässä nyt jotenki on se oma pikku fitnesskupla puhjennut ja on alkanut enemmän ja enemmän miettimään, keskustelemaan ja kyseenalaistamaan asioita. Tunnen paljon urheilijoita eri lajeista ja mulla on itsellä kokemusta eri lajeista joten näkökulmia on varmasti monia. 

Mä oon sitä mieltä, että aina kun joku asia tuntuu tyhmältä niin se pitää kyseenalaistaa. Mun eräs ystävä totesikin mulle tässä taannoin, että "maailma ois paljon parempi paikka elää jos ihmiset kyseenalaistais enemmän". Hetken tota lausetta pohdittuani aloin komppaamaan sitä. 

Nyt mun kyseenalaistamisen kohteeksi on joutunut tää ideologia joka fitneksessä on ravinnon suhteen. Tässä kun on kuukauden päivät huomannut näännyttävänsä kroppaansa ja saanut tuntea myös miten se pistää vastaan silloin kun se ei toimi niinku sen kuuluisi toimia niin väkisinkin alkaa pohtimaan ja kyseenalaistamaan touhua. Tuntuuhan se tyhmältä. Osa tottuu siihen tunteeseen ja näin se alkaa jossain vaiheessa tuntumaan normaalilta, mutta osa ei ja ne lopettaa touhun.

Mä en oo luonteeltani luovuttaja, joten leikki ei oo jäämässä kesken, ellei sitten oikeesti kävisi niin, että alettais puhumaan pysyvistä terveyshaitoista. 

Kaikki kilpailijat varmasti saa valmentajiltaan ohjeet kuinka dieetata ja luottaa siihen niinku kuuluukin. Niin minäkin luotan. Silti olen alkanut pohtimaan sitä, että vaikka kaikki on teoriassa selitettävissä fiksusti niin toimiiko se käytännössä niin? Lihastohtori on kirjoittanut puhtaasti syömisestä: https://lihastohtori.wordpress.com/2013/11/09/puhtaasti-syominen-ruokafriikkaus-ja-urheilu/ ja Pöperöproffa Patrik Borg sen ongelmista: http://patrikborg.blogspot.fi/2012/01/liian-hyva-syominen.html

Oheisissa kirjoituksissa tuli niin paljon hyviä pointteja, että se sai mut miettimään lisää asiaa. Nyt mulla onkin liuta kysymyksiä joihin tiedän teoriassa vastaukset, mutta toimivatko ne käytännössä? 

Voisiko kehonrakentaja/fitnesskilpailija syödä ilman kalorien laskemista ja ruokien punnitsemista? Mun mielestä voi. Koska jos kroppa tottuu dieettaamiseen ja menee säästöliekille niin miksi se ei voisi tottua siihen samaan yksipuoliseen ruokavalioon missä joka päivä kalorimäärä on tarkkaan laskettu ja sama kuin edellisenä päivänä. Ihminen on kautta aikojen elänyt syömällä monipuolisesti, joten miksi oikea tapa ois syödä yksipuolisesti niin, että energian saanti on joka päivä vakio? Eihän kulutuskaan ole. Mä luulin, että oon ihan sekasin tässäkin asiassa kunnes luin Joey Swollin haastattelua. Joey pitää kalorien laskemista suurimpana myyttinä mitä on ja näin ollen sain ajatuksen, että ehkä suurinosa onkin vain liian kaavoihin kangistuneita ja pelkää kokeilla kaikkea uutta. Joeyn fysiikka meinaan puhuu puolestaan, että myös ilman kalorien laskemista voi kasvaa isoksi. Luulen, että hän pesisi lavalla suurimman osan suomalaisista ja googlettamalla voitte itse luoda omat mielipiteenne jos ei mies ennestään ole tuttu. Alla on pätkä tästä haastattelusta kuvakaappauksena.

1558830_10153086892417521_325292549_n.jpg

Moni kehonrakentaja myös kieltää itseltään muun urheilemisen siinä pelossa, että se mahdollisesti syö lihasta, mutta entä jos se antaakin vaan sille lihakselle erilaista ärsykettä jonka myötä se ottaakin punttitreeniä paremmin vastaan? On monia urheilijoita, jotka ovat lihaksikkaita vaikka niiden treeniohjelmissa puntti on vaan oheisharjoittelua. Kaiken lisäksi se antaa myös valmiuksia kropalle vaikka mihin jonka myötä esim. loukkaantumisriski on pienempi vaikka yleensä sitä loukkaantumista juuri pelätään jos harrastetaan muutakin kuin bodausta.

Lueskelin myös, että Arnoldin kulta-aikoina dieetit oli pituudeltaan n. 4-8 viikkoa. Totta on, että sillon kilpailijat olivat paljon pehmeämpiä lavalla kuin nykyään, mutta epäilen, että tämäkin johtuu osittain siitä, että tietotaito ei ollut sillon niin suurta kuin nykyään on. Olisiko ehkä sittenkin järkevää oikeasti pysytellä läpi vuoden hyvässä kunnossa? Syödä monipuolisesti ja urheilla monipuolisesti, koska puolen vuoden dieettiin ja siitä palautumiseen menee tuhottoman paljon aikaa joka on kehitykseltä pois. Harva naturaali pystyy kuitenkaan tekemään noin pitkällä dieetillä lisää lihasta. Hyvä jos ylläpitämään sen määrän mitä on ennen sitä rakentanut.

Kuka on päättänyt, että on vaan yksi tapa toteuttaa tätä touhua? Kuka voi antaa jotain oikeita todisteita siitä, että se yksi tapa toteuttaa on paras mahdollinen? Monesta lajista löytyy meinaan niin paljon urheilijoita, jotka todistaa noi teoriat vääriksi. Hyvä esimerkki tuli viime Cagesta, jossa olin katsomassa vapaaottelua. Anton Kuivanen... Se jätkä vois kävellä suoraan sieltä kehästä shortsisarjaan ja viedä pystin himaansa. Kuulin myös sisäpiiritietoa, että se ei todellakaan laske kaloreita ja puntillaki käy vaan kerran viikkoon.

Entä jos tää onkin vaan yksi tapa toteuttaa tätä hommaa, mutta ei se fiksuin? Entä jos tää onkin vaan isoa bisnestä kaikki?

Älä ole lammas vaan katso aina asioita muistakin näkökulmista ja ajattele laatikon ulkopuolelta. Kyseenalaista ja pohdi. Se ainakin kehittää just sua ihmisenä. Kukaan ei voi oppia tuntemaan sun omaa kroppaa ja ajatuksia paremmin kuin sinä itse, joten miksi et panostaisi siihen? 

comments powered by Disqus