Mitä kehonrakennus on vienyt minulta?

Niko Eronen, 27 lokakuuta 2014

Vastaus tähän on lyhyt ja yksinkertainen: Ei mitään.

Moni kuvittelee, että kehonrakentajat ja fitnessmimmit joutuu luopumaan monista asioista lajinsa takia. Mun mielestä tää on elämäntapa jonka kanssa ei vaan kaikki asiat sovi yhteen. Se saattaa valtaväestöstä kuulostaa siltä, että jouduttaisiin luopumaan jostain, mutta ei. Ne on valintoja joita haluamme tehdä. 

Mitä sitten kehonrakennus on antanut mulle?

Vaikka ja mitä!

Mulla alkaa kohta dieetti ja moni on sitä kyselly, että "No mitä sä sitten saat syödä ku sulla se dieetti alkaa?". Vastaus tähän on, että mä saan syödä mitä mä ikinä haluan.. Ei mua kukaan pakota syömään jonku tietyn kaavan mukaan vaan mä haluan tehdä niin! Mä haluan antaa mun kropalle tarvittavat määrät oikeita ravintoaineita, jotta mun kropan suorituskyky on mahdollisimman hyvä. Mä syön dieetillä melkein samoja ruokia kun offillakin.. Syön vaan vähän vähemmän ruokaa ja harrastan enemmän aerobista. Erona myös se, että cheatmealit on dieetin ajan pannassa, ellei koutsilta tuu käskyä tankata ja silloin kun tankataan niin tankataan sitä mitä koutsi sanoo, jotta sillä on myös toivottu vaikutus.

Lyhyesti sanottuna: Kehonrakennus on antanu, mulle terveen ja tasapainoisen elämän. Olen harvoin kipeänä, en tupakoi enään, alkoholia käytän tosi harvoin ja tietyt rutiinit pitävät arkeni kasassa. Kehonrakennuksen mukana oppimani ravintotieteen ansiosta en myöskään enää ole ylipainoinen pikku possu joka joskus olin.

No mitä muuta?

Kehonrakennus toimii tapana purkaa stressiä ja arjen murheita samanlailla kuin kaikki urheilu. Vai onko joku urheilija joka väittää, että reenissä ei murheet ja stressit hetkeks unohdu kun adrenaliini ja endorfiinit alkaa jylläämään?

Kehonrakennus on tuonut mukanaan ikimuistoisia tapahtumia ja aitoja, hienoja ja samanhenkisiä ihmisiä elämääni. Olen lajin mukana saanut paljon uusia ystäviä ympäri suomea.

Kehonrakennus on oikeastaan tuonut suurimman osan mun elämän sisällöstä. Tää on vaan elämäntapa johon rakastuu tai ei rakastu. 

En väitä, että tää olisi ainut ja oikea tapa elää kaikilla, mutta mulla se on näin. Mun kroppa alko ilmottelee viime viikolla väsymyksestä jonka takia nyt pidän alkuviikon lepoa. Tää ensimmäinen lepopäivä sai mut miettimään tätä asiaa, että mistä mä oon joutunu luopumaan ja mitä tää on tuonu mukanaan mun elämään ja päätin sen rustata tänne blogiin. Tylsää ois ilman tätä! Näin lepopäivänä sen tajuaa kun ei ole reeniä mihin keskittää ajatuksensa ja tää on tällästä peukaloitten pyörittelyä. Pitää yrittää nähdä ystäviä nyt mahdollisimman paljon kun on pari päivää enemmän viikossa aikaa kuin normaalisti!

-Niko-

 

comments powered by Disqus