Lepoviikko keholle ja mielelle

Pauliina Pakarinen, 21 toukokuuta 2014
Viime postauksessa jo puhuinkin, että tämä viikko tulee olemaan lepoviikko. Oonkin ottanut tästä viikosta kaiken irti ja oon pyrkinyt pitämään ihan ajatuksetkin pois salilta. Vaikeeta se kyllä on, koska on tottunut siihen joka aamuiseen rutiiniin. Toisaalta on niin ihanaa, kun ei ole niin kiire joka paikkaan ja voi keskittyä pelkästään töihin. Sitä kun menee välillä pitkät työpäivät ihan sumussa, kun unta on pahimmillaan vain 4-5 tuntia, eikä iltapäivällä pääse päiväunille. Myös pää on ollut aika kovilla. Välillä on vaan pakko pitää pieni tauko treenaamisesta, että jaksaa antaa taas kaikkensa treeneissä. [caption id="attachment_32813" align="aligncenter" width="300"] Takakyykky, viime viikolla mentiin jo isommillakin painoilla! :)[/caption] Viime päivät on ollut ihanan lämpöisiä ja ensimmäiset auringonototkin on ehditty jo ottaa. Tänä kesänä aion kuitenkin välttää auringon ottamista kasvoille, koska olen ottanut opikseni mua vähän vanhempien naisten puheista ihon ikääntymisestä. Ihmisestä näkee yleensä hyvin ulospäin, miten hyvin sitä oikeastaan voikaan. Iho kertoo myös ihmisestä paljon ja uskon kyllä, että omilla valinnoilla voi vaikuttaa paljon siihen, miten iho ikääntyy. Mielestäni naisten pahin vihollinen kropan ja ihon hyvinvoinnissa on sokeri. Itse huomaan saman tien, että jos käytän paljon sokeria, niin se kertyy saman tien selluliitiksi reisiin ja pakaroihin. Tällä offkaudella yhtenä suurena erona on nyt se, että olen jättänyt marinoidut lihat kokonaan pois. Maustan siis lihat itse. Erehdyin kerran syömään dieetin jälkeen marinoitua kanaa ja lopputulos oli maha sekaisin ja järkyttävä olo. Silloin tein päätöksen, että en enää ikinä syö marinoitua lihaa. Sitä paitsi, itse maustettu liha on yleensä kymmenen kertaa parempaa, kuin se kaupan marinoitu liha. Vältän myös turhia kastikkeita ja lisukkeita. Olen huomannut, että minulle ei ole tullut sellaista samanlaista pöhötystä, kuin viime bulkilla oli. Olokin on paljon kevyempi, vaikka olenkin pienellä bulkilla. Paino on noussut maltillisesti lähelle 56 kiloa. Se alkaa siis olla aika lähellä sitä 60 kilon tavoitetta. Saan kuitenkin syödä ihan olan takaa, että saan painon pidettyä niin korkeana. Mä oon ehkä aiemminkin puhunut siitä, miten tämä elämäntapa pakottaa tekemään tiettyjä valintoja. Mä oon päättänyt, että tätä haluan tehdä ja haluan tässä joku päivä menestyä. Se tarkottaa myös sitä, että tulee aina vaan hankalammaksi olla ihmisten kanssa, jotka ei ymmärrä tätä elämäntapaa. Itsensä pitää ympäröidä ihmisillä, jotka vaikuttaa suhun positiivisesti tai vie jotenkin eteenpäin. Ennen mun ympärillä oli ihmisiä, joiden annoin vapaasti ihan vaikuttaa siihen, mitä tein tai miten olin ja jotka veti mua alaspäin. Oon myös kasvanut ihmisenä, mutta myös tajunnut sen, että mun ei tarvii miellyttää yhtään ketään. Jokaisella ihmisellä on oikeus tehdä juuri niitä asioita, mitkä tekee onnelliseksi. Viimeistään siitä tiedän, että joku ihminen ei tunne mua oikeasti, jos mua houkutellaan baareihin tai johonkin juomareissuille. Mua myös harmittaa tällä hetkellä eräs aika tärkeä ihmissuhde, jonka luulin olevan ihan erilainen, kuin on. Ihmissuhteet ei vaan toimi niin yksipuolisesti, että toinen kannustaa jatkuvasti ja kehuu ihan julkisesti, mutta sitten toinen osapuoli ingooraa ihan täysin omasta elämästään ja kysyttäessäkin ohittaa mut ihan täysin, eikä ole kiitollinen siitä avusta, jota olen antanut. Mä oon lojaali ihmisiä kohtaan siihen saakka, kun saan myös jotain takaisin. Pahinta tässä on, että tämä ihminen ei ymmärrä, mitä on tehnyt väärin ja on kääntänyt koko jutun mua vastaan. Mutta ehkä tästä taas opittiin jotain  :)    
comments powered by Disqus