Next level

Pauliina Pakarinen, 19 huhtikuuta 2014
Treenaaminen muuttuu sitä mielenkiintoisemmaksi,  mitä kauemmin sitä tulee tehtyä. Aloitin tavoitteellisen treenaamisen vuoden 2012 keväällä Fitfarmin valmennuksessa ja koko ensimmäinen kisoihin valmisteluvuosi meni niin, että oikeastaan kävin salilla vaan venyttelemässä. Näin jälkeen päin kun miettii, niin ei sitä oikein muuksi voi kutsua eikä varsinkaan kovaksi treeniksi, mitä sen olisi pitänyt jo alusta alkaenkin olla. En tiedä, sainko edes kiloa lihasta tuon ensimmäisen vuoden aikana, tuskin. Silloin olin vielä sellainen ns. laihaläski. Vuoden 2013 Fitness Classicin jälkeen siirryinkin mieheni valmennukseen ja siitä alkoi kovimmat treenit, joita olen eläessäni tehnyt. Andone treenaa todella lujaa. Sitä ei usko, kuinka lujaa, ennen kuin omin silmin näkee. Kyykkyä tekee melkein 200 kilolla jne.. Ihan hullua. Olen aina ihaillut mieheni taitoa treenata lujaa ja keskittyä joka ikiseen treeniin, vaikka huonojakin päiviä on ja kun ei huvittaisi yhtään. Tärkeintä motivaation hiipuessa onkin mielestäni pitää kiinni rutiineista. En tykkää herätä klo. 4 ja mennä jo klo. 5 salille, mutta siihen on muodostunut rutiini ja monesti, jos rutiinista poikkeaa, ei treenitkään ole samaa luokkaa, kun aamu viiden treeneissä. Andonen tapaamisen myötä ja Andonen alkaessa valmentamaan minua, opin oikeasti, mitä on kovaa treenaaminen. Ja uskalsin syödä ja uskalsin kroppani kerätä n. 12 kiloa ylimääräistä, jonka alla se lihas sitten kasvoikin kiitettävästi. Kuinka moni nuori tyttö palkkaisi personal trainerin, joka sanoo heti suorilta käsin, että nyt alat sitten tyttö syömään, että ihraa tulee varmasti ja et välttämättä näytä kovin hehkeeltä kesällä rannalla, kun painoa tulee pahimmillaan 20 kiloa lisää? Aluksi ajatus kauhistutti, mutta uskalsin antaa vaan mennä. Ja oikeastaan tunsin itseni terveemmäksi, kuin koskaan n. 12 kiloa "lihavampana". Taisin olla oikeastaan normaalipainoinen nainen. Kynnet ja hiukset kasvoivat nopeiten, kuin koskaan ja kaikesta tärkeintä, myös painot nousivat painon kanssa samaa tahtia. Viime vuoden projekti oli myös kasvattaa mun tikkujalkojen tilalle Oikeat Reidet. Sellaiset pyöreät, mitä prokisaajillakin on. Mulla on vielä piiitkä matka siihen, mutta viime vuosi oli hyvä aloitus tälle projektille. [caption id="attachment_31578" align="aligncenter" width="300"] Sormet ja varpaat ristissä, että peppu kasvaa :D[/caption] Ei siinä vielä mitään, kun uskaltaa antaa painon nousta. Sen jälkeen pitää myös uskaltaa treenata ja Oikeasti Lujaa! Kun syö paljon, pitää myös treenata lujaa, ettei lopputuloksena ole vaan kaiken sen lihaksen palaminen ja turhan rasvan kerääminen vyötärölle. Niin kuin otsikkokin kertoo, niin nyt ollaan menty treenien kanssa ihan uudelle levelille. Tämä viikko vedettiin uuden ohjelman mukaan ja siinä panostetaan myös niihin kohtiin, jotka eniten tarvitsee lisää lihasta, eli jalkoihin ja pakaroihin. Jos treenasin viime vuonna lujaa, niin nyt treenaan vieläkin lujempaa. Andone veti mulle tänään etureisipäivän ja tajusin, että nyt treenataan niin lujaa, että treenissä pitää heittää yksinkertaisesti aivot narikkaan, muuten ei pysty niin isoja painoja nostelemaan. Voimaviikko ei tunnu niinkään lihaksessa, vaan vie lihaksista voimat ihan täysin. On aika ihmeellinen tunne olla ihan lopussa treenin päätteeksi, vaikkei lihaksessa tunnu yhtään mitään. Näissä treeneissä saa kyllä kaivaa ihan suosiolla itsestään esiin sen hullun puolen, jolla vetää sarjat loppuun. Valmentajan mukaan nyt on niin lyhyt aika treenata (n. 3-3,5 kuukautta), ennen kuin alkaa dieetti, että näillä kovilla treeneillä varmistetaan se, että kehitystä saadaan aikaan myös näin pienessä ajassa. Ruokailujen suhteen olen nyt myös bulkilla. En ihan niin rajulla bulkilla, kuin viime talvena, mutta kuitenkin. Paino on noussut n. 1,5 kiloa kisapäivän jälkeen. [caption id="attachment_31577" align="aligncenter" width="300"] Kisan jälkeen ansaittu ateria ;)[/caption] Ongelmanani on aina ollut kroppa, joka sietää hyvin hiilareita, joten en meinaa lihoa sitten millään (koputtaa puuta) . Sen takia joudunkin syömään ihan älyttömiä määriä. Tuntuu, että kiloja ei kerry, vaikka söisi kattilallisen riisiä joka päivä. Olen henkisesti valmistautunut siihen, että kesällä rannalla makoilee enemmänkin pallokalan näköinen tyttö, kuin se bikinikunnossa oleva lavakunto :D Kesän lopussa pääsen sitten dieetille, joten kyllä näin lyhyen ajan kestää... Tätä bulkkaamista ei tosin helpota yhtään se, että Andone on samaan aikaan dieetillä ja sikspäkki alkaa näkyä päivä päivältä enemmän, kun mulla tapahtuu päinvastaisesti, sikspäkki peittyy rasvakerrokseen :D No, syksyllä ollaan sitten molemmat kondiksessa ja sinne onkin tehty hiukan suunnitelmia, joilla otetaan siitä ajasta kaikki irti. Oon niin täynnä motivaatiota tällä hetkellä, ettei mitään rajaa. Tää kuva kuvastaa mua tällä hetkellä kaikista parhaiten: :D
comments powered by Disqus