Uusi treeniohjelma, uudet kujeet

Susanna Kytömäki, 17 tammikuuta 2015

Kuten viimeksi kerroin, nyt alkoi uudet treeniohjelmat. Tällä viikolla, ekalla viikolla siis, alotettiin köykäsesti, ens viikolla painetaan täysillä! Joka paikka on kipee. Kroppa on ottanu ruokavalion ja treenin hienosti vastaan ja muutos on otettu vastaan kohisten! Nesteet on poistunu aika aktiivisesti kuitenkin niin, että kroppa ei oo kuivunu. Juominen on ollu täyttä työtä. Pitää juoda paljon ja pitää huoli siitä että vettä on koko ajan mukana. Eikä siinä, juominen on ollu helppoo; koko ajan meinaan janottaa. :D 

Vaikka salilla on vedetty köykääsemmin tää eka viikko, on silti saanu tehdä ja hikoilla. Mulla on ollu, myönnettäköön, jo jonkun aikaa todella voimakas syöksylasku sali-innosta puhuttaessa. Ei oo kiinnostanu yhtään! Tuntu ettei tällä harrastuksella oo enää mitään tarjottavaa. Ja sitte tuli muutto. Ja lenssu. Fiilis oli ekalla salikerralla ihan ok, mutta laski taas nopeesti. Sydän ei enää palanu innosta salille. Perjantaina sitte tapahtu jotain. Tein räkkivetoa siinä tohinoissani, olin kerrankin yksin salilla (normistihan mä aina rehaan Heimon mukanani, heh). Tein sarjaa, ja niin sali-into palas taas voimakkaana! Kun lähdin salilta ja tajusin että vasta sunnuntaina takas, se tuntu niin pitkältä ajalta. Aivan yhtäkkiä siis into palas ja taas ollaan raiteilla voimakkaampana ku koskaan! ;) 

Mietinkin mikä sen mun sali-innon sai sitte laskemaan. Mä uskon, että nää asumiskuviot on ollu niin stressaavia. Edellises kämpäs meidän ei todellakaan ollu hyvä olla, ja melkein joka yö joko valvottiin tai sitten nukuttiin huonosti. Se väsytti kehon ja mielen. Sitte tuli talon osto, ja kaikki siihen kuuluva jännitys. Koko ajan pääkoppa oli jossain ihmeenylivirittyneessä ja silti niin väsyneessä tilassa, että mä uskon itsesuojeluvaiston lähteneen kehiin silleen, että jossain kohtaa vaan on pakko levätä. Tosin mulla ei itsesuojeluvaistotkaan auttanu itteni suojelemiseen; mähän meen salille jos valmentaja katsoo sen parhaaksi, huvitti tai ei. Tosin sitte tuli se kuukauden tauko, mutta nyt siis siellä ollaan taas. 

Heh, kerran muistan ku sanoin Heimolle ettei yhtään kiinnostais mennä tekeen salitreeniä. Heimo kysy, et mikset jätä tekemättä, ei yks kerta maailmaa kaada. Totesin, että multa ei kysytä. Kertakin vaikuttaa, jos tavoitteet on korkeella. ;) Oon huomannu, et jos haluu hyvään kuntoon, on vaan tehtävä. Ei saa yhtään jäädä makustelemaan, huvottaako vai ei vaan on yksinkertaasesti mentävä ja suljettava kielteiset ajatukset pois. :) 

Toinen juttu, mikä tähän sali-intoon vaikuttaa, on haasteet. Mä kaipaan haasteita ja tuloksia. Suht pitkä massakausi takana ja olin elämäni isoimmassa kunnossa. Peilikuvaan ei huvittanu pahemmin kattella. Mä uskon, että se on ollu se suurin vaikuttaja. Sitte tuli tää kovan luokan treeniohjelma, ja mä sain haastetta. Tunsin, että valkku luottaa muhun sen verran että uskoo mun selviytyvän näin haastavasta ohjelmasta, joka jo nosti mielialaa. Kun sitte joutu viikon ajan puristamaan ja heikkouden hetkellä päättämään, että tästä mennään, alkoi taas vanha sisukkuus nostaan päätään. ;) 

Vaikka treenit on ollu vaativia jo nyt, valkku tiesi kertoa että ne pahenee viikko viikolta. Lopussa tulee oleen tosi vaikeaa. Musta ei varmaan niinä viikkoina sitte pahemmin kuulukaan ja jos kuuluu niin melko lyhyesti. ;) Ruokavaliosta en oo lipsunu kertaakaan, vaikka mulle on herkkuja tarjottukin! Normisti mun tekee ekat päivät ihan ylilujaa mieli kaikkee hyvää, mutta nyt ei oo tehny oikeestaan yhtään mitään mieli. Tietysti välillä käy ielessä joku ruoka mikä olis hyvää, mutta sivuutan ajatuksen heti, ettei synny kiusauksia. "Tässä ollaan ja mennään täysille, herkkuruokien aika on myöhemmin." Herkkuruoilla tarkotan siis esimerkiks valkosipulipatonkia, perunamuusia ja lihapullia ruskeassa sipulikastikkeessa tai muuta hyvää. :) Tällä hetkellä ne ei kuitenkaan kuulu mun ruokalistalle, joten niistä ei yhtään enempää juttua.

Kovaa treenaamisessa on se hyvä puoli, että uni maistuu hyvin illalla. Huono puoli koko kuviossa on se, että hermo meinaa palaa taas joka toinen sekunti. :D Onneksi tunnistan jo sen kiukustumisen ajoissa, niin ei tartte kanssaeläjille ihan koko ajan jeeuloora. ;) Välillä kipakka luonteeni pyrkii pintaan, mutta onneksi aina voi pyytää anteeksi ja perhe ymmärtää. :) 

Tuntuu, että elämä on taas niin hektistä. Aamulla heräät, järkkäät kämpän, teet eväät, töihin. Töistä treeneihin, kotiin, laitat ruoat, siivoat keittiön, katsot salkkarit, peset pyykit, maate. Ja aamulla lkaa koko rumba uudelleen. Nyt vapaapäivänä, mitäs me tehdään? Heimo meni aamuksi duuniin, ja nyt illalla rempataan keittiötä. Huh! :D Mulla meinaa olla pää kipeä joka päivä, tää on jotain stressin laukeamista.Senkin kanssa on ollu vähän haastavaa. Tiedän kyllä että se menee ohi aikanaan, mutta tän kaiken keskellä ja lyhyen pinnani kans, meinaa olla aika rasittava vaiva! :D Lisäksi yks vaiva, mikä kuuluu tiivistyskauteen (ainakin mulla se tulee aina toistuvasti), on karvan tunne naamassa. Eli tuntuu koko ajan ku naamassa olis joku hius joka kutittaa. Menis ny nopiaa ohi niin ei tarttis sukia turpavärkkiänsä koko ajan. ;) 

No joo, mutta noi on noita pikkujuttuja! Valkku on hyvin sanonu, ettei saa kiinnittää huomiota jokaseen pikkujuttuun kropassa. Jos kaikkeen kiinnittäis huomiota, siihen menis koko päivä. Ja seuraava. Kaikki päivät varmaan! ;)

Tämän viikon suurena oppiläksynä on mulla ollut muuten oikea hengitystekniikka. Valmentaja arvioi että se on väärä ja opetti oikeanlaisen tekniikan. Sitä on nyt sitte eilinen ja tää päivä harjoteltu. Aluks hengästytti kovasti, nyt se menee jo iisimmin. Tosin aina ku muistaa tarkkailla hengitystään huomaa, että väärä tekniikka taas menos, mut eihän siihen voikaan oppia yhdessä päivässä. Vaatii varmasti kuukausien, ellei vuosienkin harjottelun et oppii taas hengittämään oikein kun on vuosia hengittänyt väärin. 

Että tällasta tänne. Kirjottelen taas kuulumisia ens viikolla. Sillon ei varmaan tuu näin positiivista tekstiä. ;) (jos tääkään nyt oli positiivista, heh) Mä meen auttaan Heimoa keittiöremontis, se on hakannu kaakeleita tuola irti ja sen aikaa oli hyvä kirjotella koneella ku olisin ollu vaan jaloos. :) Huomenna salille ja käynnistetään ensimmäinen tiivistyskauden iso treeniviikko, nam! 

Pitäkäähän itestänne huolta!

-Sussu

comments powered by Disqus

Uusimmat kirjoitukset


Treenit käyntiin 05.05.2015

Pidemmällä tauolla 11.04.2015

treenit jatkuu 22.03.2015

Saikun loppu häämöttää 01.03.2015

Pidemmälle sairauslomalle 20.02.2015

Treenit tauolle... taas! 17.02.2015

Uusi viikko takana ja kuvia 15.02.2015

Synttärit ja tankkauspäivä 07.02.2015

Kolmas viikko lopuillaan 31.01.2015

pikasesti välikuulumisia 25.01.2015

eka kova viikko takana 24.01.2015

Uusi treeniohjelma, uudet kujeet 17.01.2015

Salat julki 10.01.2015

joulun jälkeen... 27.12.2014

Hienosti onnistunut viikko 05.12.2014

Kumppanin merkitys 01.12.2014

Lomaa pukkaa! 28.11.2014

Johan helpotti! 23.11.2014

Lenssukausi 22.11.2014

Tunnetilat ja treenaaminen 08.11.2014

Nyt kulkee! 07.11.2014

Lomaa, treeniä, juhlaa, lepoa 03.11.2014

Uusi treeniviikko 26.10.2014

Treeniä ja allergiaa 25.10.2014

Vähän paremmin fiiliksin 11.10.2014

Lomapäivää viettämässä 10.10.2014

Kipeä jälleen 05.10.2014

Pientä puuhastelua 01.10.2014

Yhden kauden loppu on toisen alku 26.09.2014

Opintojen viikko 13.09.2014

Treenit jatkuu, pienen lenssun kanssa 06.09.2014

Treenausta, latautumista, särkyä, fiilistä, lahja 23.08.2014

Loppujen lopuksi hieno viikko 17.08.2014

Susanna Lehtinen 12.08.2014

Rakkaalleni 17.07.2014

Salille VIIMEIN! 16.07.2014

Tangoja ja saikkua, ei treenejä... 11.07.2014

Saikku jatkuu.. 08.07.2014

ja treenit katkolle 03.07.2014

Treenit käyntiin!! 18.06.2014

Treenit tähtäimessä 09.06.2014

Uusin mielin 07.06.2014

Kulunut viikko 27.05.2014

Viikon tunnelmia 19.05.2014

Työnteon hyviä ja huonoja puolia 12.05.2014

Kisat ohi, uusi jakso alkaa 29.04.2014

Viimeinen treeniviikko ennen finaalia 23.04.2014

Eka kirjoitus uudessa blogissa 14.04.2014